Nummirock lauantai vol 2

Kovasti noususuhdanteinen Agonizer kapusi R�min� lavalle heti Katatonian lopetettua settins� Vihre�ll� lavalla. Ei mik��n helppo tilanne, mutta ihan mukavasti ryhm� kykeni silti juhlakansaa pienimm�n lavan eteen vet�m��n. Melodiseen heavyyn, tuohon metallimusiikin loppumattomaan runsaudensarveen, perustuu my�s Agonizerin ilmaisu. Kuusimiehinen ryhm� rakentaa musiikkinsa kahden kitaran sek� koskettimien ja perinteisen �puhtaan� vokalisoinnin pohjalta, siten ett� jokainen n�ist� elementeist� on tasa-arvoisessa asemassa. Luoja tiet��, ett� n�ist� aineksista on leivottu kautta maailman sivun jo jokunenkin viisu, mutta silt� t�m� pyh�j�rvel�inen ryhm� n�ytt�� l�yt�neen muutaman ennen kokeilemattoman ja viel�p� eritt�in kelvollisen yhdistelm�n.

En ole aiemmin kuullut Agonizerilta kappaleen kappaletta, mutta hyvin b�ndin hieman progehtavaan metallointiin silti p��si sis��n n�in kylmilt��nkin. Taitoon on selv�sti panostettu joka tontilla, mutta mihink��n ego-l�ht�iseen tilutteluun/suorittamiseen t�ss� ei silti (onneksi) sorruttu. Kappaleiden rutkasti yksityiskohtia sis�lt�v�t rakenteet yhdess� nopeahkon temmon kanssa saivat tosin hetkitt�in hieman itsetarkoituksellisia piirteit�. B�ndin vahvimmaksi aseeksi nousi hieman yll�tt�enkin vokalistin rouheampi ��ni, joka ei ole todellakaan mik��n klassisesti koulutettu vaan rosoinen ja luonnetta omaava.

T�m� ensimm�inen kosketus Agonizeriin ei Nummirockin keikan perusteella tule j��m��n viimeiseksi, sill� sen verran vakuuttavaa ty�skentely� ryhm� tarjosi. Ainoaksi nalkuttamisen aiheeksi l�ysin v�h�n turhan tykisti jyskytt�v�t rummut, jotka horjuttivat muuten hyv�� tasapainoa v�lill� pahemman kerran.

Reilusti suosiotaan jo alkukev��st� julkaistulla diEversity pitk�soitolla kasvattanut Entwine, tuo Lahden lahja englanninkieliselle goottirockille, nousi Hamara lavalle eritt�in itsevarman ja vahvan oloisena. Luja usko omaan asiaan henkil�ityi viel� voimakkaasti vokalisti Mika Tauriaiseen, joka otti keikkatilanteen haltuunsa heti alusta l�htien rautaisella ammattitaidolla. Entwine oli saapunut viihdytt�m��n yleis��, ja koska b�ndi pisti itsens� oitis 100 prosenttisesti likoon saivat my�s katsojat antaa heille jotain takaisin. Harva esiintyj� uskaltautuu n�in rohkeaan kanssak�ymiseen yleis�ns� kanssa, mutta niin herra Tauriaisen kuin koko yhtyeenkin lavakarisma riitti helposti t�m�n taian yll�pit�miseen.

Entwine on j��nyt t�h�n menness� kirjoissani aina hieman �ykk�sdivarin� b�ndiksi, t�ll� HIMin ja The 69 Eyesin vuosia is�nn�im�ll� suurehkolla tontilla, mutta nyt ryhm� on selv�sti nostamassa profiiliaan. Asiaa auttaa luonnollisesti my�s edell� mainittujen yhtyeitten pitk� hiljaiselo, etenkin kotimaisilla markkinoilla. Mik� t�rkeint� Entwinen uuden levyn materiaali, mihin setti luonnollisestikin suurilta osin rakentui, on mielest�ni selv�sti aiempia tuotoksia vahvempaa. Tauriaisen rikollisen komea ja eritt�in omaleimainen laulu��ni yhdistettyn� kahden kitaran sek� koskettimien punomiin runsaisiin kuvioihin ovat synnytt�neet Entwinelle aivan omanlaisensa, vahvan tyylin. Joidenkin mielest� tuo tyyli muistuttaa jo liiaksi herra Valon johtaman orkesterin vastaavaa, mutta itse rohkenen olla hieman toista mielt�.

Hyv�n settins� kruunuksi ja Nummirock-yleis�n suureksi riemuksi b�ndi veti viel� encorena Alice Cooperin Poisonin, joka ymm�rt��kseni on muuttunut jonkinlaiseksi vakiolainaksi Entwinen repertuaarissa. Eip� l�ytynyt valittamisen aihetta t�st�k��n keikasta, kun kaikki meni juuri niin kuin pitikin ja sounditkin olivat viel� kaiken lis�ksi kohdallaan.

Ja sitten kiiren vilkkaa Vihre�n lavan edustalle, jossa Kotiteollisuuden keikka oli seuraavana ohjelmistossa. Jos Katatonia sai juhlav�ke� erinomaisesti liikkeelle taisi sit� olla t�ll� kertaa viel� aavistuksen verran enemm�n paikalla. Tavoilleen uskollisesti kitaristi/karjuja Hynynen aloitti yleis�lle vittuilun jo ennen ensimm�ist�k��n kappaletta, kuinkas muutenkaan. Toisaalta nyt ollaan jo saavutettu piste, jossa Hynysen mahdollinen vinoilun v�liin j�tt�minen n�ht�isiin vain jonkin sortin uutena vittuiluna ja �ij�h�n heitt�� kuitenkin kommenttinsa suhteellisen huumoripohjalta � kai.

Biisilistan ensimm�inen pala oli sopivasti trion uusimman levyn aloitus- ja nimibiisi Helvetist� It��n. T�st� eteenp�in kaikki menikin t�ysin piirustusten mukaisesti, eik� aplodeja tarvinnut t�ll�k��n kertaa yleis�lt� pyydell�. Kuningas mammonan aikana vauhti j�rkk�ririvin kummallakin puolella oli jo noussut mukavasti ja suosionsa innostama yhtye pisti itsens� yh� rankemmin likoon, mik� taas kirvoitti yh� kovemmat suosionosoitukset. Miellytt�v� �noidankeh� johtikin siihen, ett� Kotiteollisuus nousi mielest�ni toisen p�iv�n todelliseksi p��esiintyj�ksi.

Siideri� mamman pikkaisten juotavaksi useasti haukkunut laulajamiehemme paljasti jo setin alkuvaiheessa juovansa t�ll� kertaa itsekin tuota nynnyjen nektaria, mutta meriselitykseksi h�n kertoi pullossa olevan kuitenkin puolet jaloviinaa � t�m� my�s osaltaan selitt�nee pitkin keikkaa yh� levottomammiksi k��ntyneet v�lispiikit. Herra muisteli Min� olen biisi� spiikatessaan, kuinka yhtye soitti kyseisen kipaleen ensimm�isen kerran juuri tasan vuosi aiemmin, juuri t�ss� samassa paikassa. �Emme tienneet ett� olimme luoneet hirvi�n� mietiskeli mies, no � hyvin n�ytti t�m� monsteri kansalle kelpaavan. Itselleni keikan kohokohdaksi muodostui taaskin kerrassaan timanttinen Tuonen joutsen, joka sai j�lleen kasvaa kaikessa rauhassa lopun hirvitt�viin mittoihinsa. Encorena tarjottu Meren mutaa olikin sitten se viimeinen mansikka t�m�n Juhannuskakun p��lle, ja kun lappeenrannan trio viimein poistui parrasvaloista oli se helppo julistaa illan voittajaksi selvin pistein.

Illan ja samalla t�m�n vuotisen Nummirockin viimeinen R�min� lavalle noussut yhtye oli Blind Stare. T�m�n j�lkeen esiintyiv�t isommilla lavoilla toki viel� Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus sek� Diablo, mutta Blind Stare j�i t�ll� kertaa my�s minulle viimeiseksi aktiksi jonka n�ill� juhlilla katsastin.

Jossain perinteisemm�n heavyn, rankemman melodisen deathin ja sankari-aiheisen folk metallin v�limaastossa seilaileva Blind Stare on ehtinyt julkaista viisi vuotta kest�neen olemassaolonsa aikana jo nelj� demoa, mutta jotenkin olen onnistunut t�h�n menness� v�ltt�m��n koko b�ndin. No, onneksi tuo taika viimein murtui, sill� t�st� yhtyeest� l�ytyy rutkasti ainesta. Blind Starella tuntuu olevan viel� oma linjaus liev�sti hakusessa, mutta ideoita n�ytt�� riitt�v�n joka suuntaan kiitett�v�sti � joissain biiseiss� jopa hieman liiaksikin.

Vokalisti Eino Tuominen k�ytti l�hinn� ��nens� rankinta puolta mik� pisti hieman harmittamaan, sill� jollain tavalla tuo laulutyyli ei tuntunut istuvan muuhun toteutukseen. Kappaleet my�s r�nsyiliv�t v�lill� melkoisesti ja mittaa kertyi jokaiselle kunnoitettavasti. Positiivinen yll�tys silti kaiken kaikkiaan, ja t�h�n oli hyv� p��tt�� t�m�n kertainen Nummirock.

Kahden p�iv�n j�lkeen yhteenvetona voi todeta, ett� Nummirock on selv�sti l�yt�nyt linjansa ja nykyinen kolmen lavan systeemi nostaa mukavasti niit� hieman tuntemattomampiakin yhtyeit� esille. Kaiken kaikkiaan asialliset j�rjestelyt ja mukava tunnelma takasivat t�n�kin vuonna iloisen Juhannuksen vieton, jota edes hetkitt�in kiukutelleet s��n jumalat eiv�t pystyneet h�iritsem��n. Ensi vuonna sitten taas uudestaan!

Mika Roth